Taustaa
Olen aikaisemmin argumentoinut että käsipallo on muuttunut yhä nopeammaksi peliksi. Tähän suuntaan lajia on vienyt kansainvälinen käsipalloliitto sääntömuutosten ja tuomaroinnin suuntaviivoja korjaamalla. Käsipallo on parhaimmillaan nopeana. Merkittävimät uudistukset ovat olleet mielestäni hyökkkääjän virheen tulkinnan korjaaminen (vrt. säännöt 90-luvulla), välitön keskialoitus ja progressiivisen rangaistavuuden periaate.
Pelin muuttuminen nopeatempoisemmaksi haastaa mielestäni eniten erotuomreita. Lajissamme ei onneksi ole käytössä videotarkastus matsin aikana, vaan rikkeet vihelletään tai jätetään viheltämättä siten kuin ne nähdään.
Nykytila
Erotuomarilinjan muutos ja muutoksen vakiintuminen näkyi mielestäni varsin selkeästi Lontoon olympialaisissa tuomarityöskentelyn yhdenmukaisuutena. Hyökkkääjän virheet ja väärät skriinit vihellettiin herkästi ja progressiiviset rangaistukset pitivät pelin siistinä ja rehtinä kovuutta vähentämättä.
Uskallan väittää, että oma erotuomarikuntamme on päättyneen kauden aikana viheltänyt samalla tasolla ja samoilla selkeillä ja hyvillä perusteilla kuin olympialaisissa. Miten tällainen muutos voi vakiintua Suomessa heti? Toivon, että joku erotuomaritoiminnan asiantuntija vastaa tähän huutoon bloggaamalla aiheesta, mutta sitä odotellessa etsin huonoja selityksiä (minulla ei ole dumarikorttia).
Otteluvaltuutettu
Delegaatti, joka käsipallojoukkueiden pelaajien ja johtajien suussa virheellisesti tunnetaan ”erotuomaritarkkailijana”, pitää kirjaa kentän tapahtumista ja käy erotuomarien kanssa palautekeskustelun ottelun jälkeen. Tämä on helppo selitys sille, miksi dumarit viheltää paremmin – joku katsoo perään ja kirjaa virheet. Väitän, että asia ei ole näin yksioikoinen, otteluvaltuutettu ei ole erotuomaritarkkailija (palaan tähän asiaan seuraavassa kirjotuksessani).
Liitto, erotuomarivaliokunta ja yhdistys
Suomen käsipalloliitto on ottanut käyttöön sääntömuutokset ja tulkintaohjeet hyvin nopeasti, osallistunut niiden kokeiluun ja kouluttanut niitä erotuomarivaliokunnan avulla koko tuomarikunnalle. ”Pienestä piiristä” johtuen sääntömuutokset ja tulkintaohjeet on kyetty ottamaan käytöön ja vakiinnuttamaan koko tuomarikunnan kesken parin, kolmen kauden aikana.
Off-topic: Järjestäytyneisyyden näkökulmasta hauska havainto on se, että tuomarikunnan järjestäytymisaste on käsipallo-Suomen korkein; kerhoon kuuluvat kaikki tuomarit. Jäsenyys toki on pakkopullaa, mutta eipä kerho karhua maksuja kovinkaan aktiivisesti. Tokihan pelaajat ja valmentajat ovat seuransa ja liiton jäseniä, mutta käsipallovalmentajayhdistykseen kuuluu vain pieni osa valmentajista ja pelaajayhdistystä ei ole. Onko tarvetta? En tiedä.
Nuoret erotuomarit
Erotuomarikoulutuksen painopiste on siirtynyt nuorempaan suuntaan. Tavoitteena on että A- ja B-ikäisistä usealla olisi erotuomarikortti. Liitto myös tukee tätä. Nuorten opettaminen pakottaa meidät tarkemmin miettimään mitä opetamme, miten opetamme ja miten itse teemme. Nuorten erotuomarien kouluttaminen tuo linjakkuutta ja ryhtiä niin erotuomarikoulutukseen kuin myös työskentelyyn kentällä.
Päätelmä
En löydä mitään huonoa sanottavaa tuomareista ja tuomaroinnista pieniä yksityiskohtia lukuuottamatta. Paha siis sanoa mitään leimautumatta ruskeakieliseksi mielistelijäksi. Silläkin uhalla totean, että tuomarimme ovat korkeatasoisia. Harrastajien ja erotuomarien lukumäärään sekä pelaajien tasoon suhteutettuna on kuin vertaisi universumia asterdoidiin. Käsipalloerotuomarimme ovat lajillemme suuri ylpeyden aihe. Hidas, huono ja vanhanaikainen peli menestyy vain, jos tuomarit antavat ”tasohelpotuksia” viheltäessään. Dumaamalla johdonmukaisesti ja modernisti tuomarit kehittävät käsipalloa lajina.
Hatunnoston arvoista työtä! Dumareiden arvostelemisessa sääntönä on että nimiä ei saisi mainita julkisesti. Teen poikkeuksen — tämän kirjoituksen innoitti Atlas/2–KyIF Suomen Cupin karsintaotttelua 5. syyskuuta 2012 viheltänyt tuomaripari Miro Korja – Jonas Laitinen. Tuomarointi oli todella hyvää ja sujuvaa ja ratkaisuissa näkyi aika hyvin aikaisemmin mainitsemani kansainvälisen tason tulkintojen mieltäminen oikein! Peli oli sujuvaa ja kukaan kentällä ei valittanut.
Pakollinen kritiikki
Sääntö 17:11. Erotuomareiden heidän omien tapahtumatoteamustensa perusteella tekemät ratkaisut ja tuomiot ovat lopullisia.
Kommentti ”Tasohelpotukset” – joskus dumarit viheltävät liian herkästi suojellakseen pelaajia itseltään tai toisiltaan, eli suhteuttavat työskentelynsä pelin tasoon. Väärin. Viheltäkää käsipalloa puhtaasti sääntöjen valossa ja antakaa pelaajien saada pelin kautta se karu palaute siitä, että nyt pitäisi kehittyä.
Sääntö 13:2. Erotuomareiden tulisi sallia pelin jatkuminen välttäen pelin katkaisemista liian aikaisin vapaaheittotuomiolla.
Kommentti ”Vapaapainit” – Vahvana viivapelaajana (oma joukkue haukkunut viivahäräksi :-)) minua ärsyttää se, että viivapelaajan saadessa pallon peli vihelletään poikki vaikka askeleet ovat 1 ja pomppu on käyttämättä. Se, että vastustaja on selässä kuin iilimato ei ole peruste vaparille. Antakaa vääntää loppuun!!
Sääntö 14:8. Kun 7 metrin heittoa suoritetaan, vastajoukkueen pelaajien täytyy pysyä vapaaheittorajan ulkopuolella ja vähintään 3 metrin päässä 7 metrin rajasta, kunnes pallo on irronnut heittäjän kädestä. Jolleivät he noudata tätä, 7 metrin heitto uusitaan, jos se ei johda maaliin, mutta tästä ei rangaista henkilökohtaisesti.
Kommentti ”Ribarit” – Tämän säännön noudattaminen vaikuttaa olennaisesti mahdollisuuteen saada ohiheitetyn rankkarin paluupallo.
Fokuserade tankar 